Energian oivalluskeskus sijaitsee huomionarvoisessa rakennuksessa. Juuri täällä, Tallinnan sähköasemalla, alettiin 1900-luvun alussa ensimmäisenä käyttää öljyliusketta sähkön tuottamiseksi yleisesti käytettävään verkkoon. Sen vuoksi oivalluskeskus on juuri oikea paikka sähköntuotannon ja sen käytön historian tutkimiseen.

Tallinnan kaupungin sähkökeskusasema valmistui vuonna 1912 arkkitehti Hans Hermann Schmidtin suunnitelman pohjalta. Asemalla oli kolme rakennusta: konehuone eli nykyinen Energian oivalluskeskus, lämpökeskus eli nykyinen Kulttuurikattila ja toimistorakennus, jossa nyt toimii hostelli.

Sähköasema aloitti toimintansa 24. maaliskuuta 1913. Ensin asemaa lämmitettiin kivihiilellä, turpeella ja puulla, ja vuodesta 1924 lähtien öljyliuskeella. Vuonna 1938 Tallinnan sähköaseman teho oli 19 200 kW, eikä sille löytynyt kilpailijaa Virosta. Asema oli toiminnassa vuoteen 1979 saakka.

Konehuoneen laitteista on säilynyt joitain vielä näihin päiviin saakka. Oivalluskeskuksen pääsalissa on esillä entisiä turbiineja ja generaattoreita sekä vuonna 1929 AS Ilmarisen valmistama siltanosturi, joka pystyi nostamaan jopa 25 tonnia. Myös entinen katkaisinseinä on peruskorjattu, ja osa 1930-luvun alkuperäistä lattiaa on säilytetty. Näytteillä on myös vaunu, joka kuljetti 30 vuoden aikana Virun maanalaisissa kaivoksissa yli 320 000 tonnia öljyliusketta.

Näyttelyssä voi kokeilla omin käsin erilaisia sähkölaitteiden näytekappaleita ja tutustua niiden toimintaperiaateisiin. Näyttelyn huomattavimpia esineitä ovat Teslan muuntajat Faradayn häkissä ja Van de Graaffin generaattori, jolla tehdään oivalluskeskuksessa päivittäin myös salama- ja staattisen sähkön esityksiä.